Kirjat: Neurofilosofia – Patricia S. Churchland

neurofilosofiaKaikki jotka ovat joskus syöttäneet lusikalla vauvoja, tietää sen vastustamattoman tunteen mikä pakottaa avaamaan suun malliksi vauvalle kun lusikkaa viedään kohti vauvan suuta. Mielenkiintoista kyllä, vauva ei avaa suutaan siksi, kun meidän suu on avoinna, vaan se matkii suun avaamisen prosessia. Pelkät kuvat auki olevasta suusta ei saa vauvaa avaamaan omaansa. Liiketoimintaan siirrettynä; kun katsojalle luodaan visio, ei riitä, että näytetään kiiltokuvamainen lopputulos vaan on näytettävä myös polku miten sinne päästään.

Mielikuvat pyrkivät ennustamaan tulevaa, ne antavat kokemuksen tuntemuksen tulevasta ja viettien laukaisema tunne saa meidän toimimaan tavoitteen eteen. Jos kyse on saalistamisesta, sympaattinen hermosto aktivoituu, pupillit laajenevat ja elimistö valmistautuu taistoon. Jos kyse taas on rauhoittumisesta, aktivoituu parasympaattinen hermosto ja elimistä rentoutuu nauttimaan saaliista. Pupillit pienenevät ja syke laskee.

Erikoista kyllä, se itse jonka ajattelemme kokevan ja tuntevan, on Patrician mukaan vain aivojemme luoma esitys itsestä. Itsen kokemus on itse asiassa hajujen, kuvien, ajatusten ja muistojen virta. Itsen kokeminen auttaa ohjaamaan toimintojamme, emmekä sorru ristiriitaisiin tehtäviin kuten petokaan ei sorru nälkäisenä syömään itseään.

Churchlandin Neurofilosofia valaisee seikkaperäisesti miten me opimme ja kehitymme. Kuten filosofia-sana kertoo, kirja pyrkii selittämään myös syvällisemmin syy-seuraussuhteita eikä takerru liian kapeaan näkökulmaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *