Muistin kehittäminen muistipolulla

”Muistamisen taide on ajattelun taidetta” William James

Toisilla ihmisillä on ilmiömäinen muisti, he tuntuvat muistavat kaiken minkä kohtaavat. Meidän muiden pitää yrittää opettelemalla opetella samat asiat.

Huonomuistisiksi itsensä mieltävät ihmiset, joihin siis itsenikin luen, kärsivät usein työmuistin heikkoudesta, joka hankaloittaa päivittäisten asioiden muistamista. Olen tullut lukemattomia kertoja kaupasta kotiin muistamatta ostaa juuri sen tuotteen, jonka vuoksi kauppaan lähdin. Tavannut ihmisiä muistaen kasvot, mutta unohtaen nimet. Seissyt hölmistyneenä jossain paikassa, unohtaen miksi sinne menin.

Työmuisti on siis nykytietämyksen mukaan lyhytkestoinen muisti, joka voi käsitellä kerrallaan n. 3-7 asiayksikköä. Lukema heittelee tutkimuksien mukaan, mutta terveellä henkilöllä voidaan olettaa olevan tuon verran kapasiteettia. No ensimmäinen mieleen tuleva asia on, että eipä ole paljon! Eipä olekaan, ei siis ihme että paha stressi syö nopeasti työmuistimme kapasiteetin loppuun. Ja silloin mennään automaattiohjaukselle.

Jos siis meidän tulee muistaa, että kotiin mennessämme pitää ostaa maitoa, niin se vie yhden yksikön. Papereiden postittaminen toisen, tärkeän mailin lähettämisen kolmannen jne. Nyt ei yht’ äkkiä tunnukaan kovin erikoiselle, miksi nykyistä työelämää pidetään niin kovin stressaavana. On suorastaan pieni ihme, että jaksamme näinkin hyvin ilman mitään muistisääntöjä.

Työmuistia rasittaa asiat, joita ei ole saatu päätökseen, eli ne joita ei olla voitu laskea turvallisesti pitkäkestoiseen muistiin. Ilmiö tunnetaan zeigarnic nimellä venäläisen tutkijan Bluma Zeigarnikin mukaan. Siksi tehtävät olisi hyvä ensisijaisesti suunnitella siten, että niihin tulee luontevat välietapit, jotka antavat mahdollisuuden siirtää ne työmuistista pitkäkestoiseen muistiin.

Työmuistia voi toki kehittää paitsi erillaisilla muistiharjoituksilla, mutta myös tukemalla sitä pitkäkestoisella, assosiatiivisella muistilla esimerkiksi yllä olevan mukaisesti. Siinä työmuistin asioita siirretään pitkäkestoiseen muistiin, joka yleisesti ottaen kaikilla toimii suhteellisen hyvin. Mutta ongelmaksi silloin herkästi muodostuu, ettei muista mitä muistaa. Niinpä siihen täytyy luoda ratkaisu.

Muistipolku liittää asiat toisiinsa ja mahdollistaa siirtymisen asiasta toiseen. Luin muistisäännöstä ensimmäisen kerran Memo-kirjasta ja testailtuani sitä muutamaan otteeseen, totesin sen itselleni erittäin käyttökelpoiseksi. Idea on yksinkertainen, liitetään uudet muistettavat asiat johonkin joka jo muistetaan. Otetaan vaikka lapsuuden koulumatka, josta muistaa kaikki risteykset ja rakennukset. Sitten vaikka kirjaa lukiessa liitetään tälle polulle vastaan tulevat muistettavat asiat mielleyhtymin. Mielleyhtymä voi liittyä asiasanaa muistuttavaan henkilöön tai tapahtumaan. Mitä hullumpi mielleyhtymä, sitä paremmin se jää mieleen. Kun tapahtumat ovat tutulla polulla, on niitä helppo selata edes taas.

Mielleyhtymiä on hyvä kerrata muutaman kerran läpi ja yllätyt kuinka vahvasti ne jäävät muistiin. Muistin täyttämistä voi verrata vaatekomeron täyttämiseen. Sinne voi viskellä tavaroita ja vaatteita, mutta kun komero on sekaisin, niitä on hidasta tai mahdotonta löytää myöhemmin. Jos taas käyttää aikaa tavaroiden sijoittamiseen ja järjestelyyn, on niiden hakeminen myöhemmin helppoa ja nopeaa. Toisin sanoen, sama työ tehdään joka tapauksessa, meidän hallussa on vain tehdäänkö se ennemmin vai myöhemmin.

Jos haluat muuten muistaa ostaa sen maidon töistä lähtiessä, kuvittele suuri maitorekka kyljelleen työapaikan parkkipaikalle. Sellainen, josta valuu maitoa koko parkkialueelle. Olen varma, että astuessasi ulos työpaikalta muistat hakea maidon.

 

 Aiheeseen liityvää kirjallisuutta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *